LiMen esittely

Mikä on LIME?

LIME eli Lihavuus- ja metaboliakirurgian yhdistys on kirurgiseen lihavuuden hoitoon erikoistuneiden lääkäreiden rekisteröity yhdistys, joka kokoaa ja jakaa tietoa lihavuuden hoidosta ja lihavuusleikkauksista. Se erosi omaksi reksteröidyksi yhdistyksekseen Gastrokirurgit r.y:stä vuonna 2010. Lihavuuden hoitoon perehtyneiden gastrokirurgien lisäksi LiMeen kuuluu myös muita vaikean ja sairaalloisen lihavuuden hoitoon osallistuvia lääkäreitä, kuten sisätautilääkäreitä, endokirnologeja, diabeteslääkkäreitä ja plastiikkakirurgeja. Tukijäseninä LiMeen voi liittyä myös lihavuuden hoitoketjussa mukana olevia ravitsemusterapeutteja, sairaanhoitajia ja fysioterapeutteja. Julkisuudessa LiMestä käytetään myös nimitystä LHA eli Lihavuuden Hoidon Asiantuntijat.

LiMen näkemys lihavuusepidemian nykytilasta

Olemme Pohjoismaiden lihavin kansa, mutta maassamme tehdään huomattavsti vähemmän lihavuusleikkauksia kuin naapurimaissamme. Vuonna 2009 Suomessa leikattiin n. 700 lihavuuspotilasta, kun Ruotissa samana vuonna leikattiin yli 5000 ja Norjassa yli 3000 potilasta. Resurssipula on yksi tärkeimmistä syistä leikkauksien pieneen määrään. On tärkeää  muokata asenteita ja jakaa asiallista tietoa, jotta resursseja saadaan lisättyä. LiMen  aktiivisen tiedottamisen ja aiheen yleisen kiinnostavuuden vuoksi leikkausjonot ovat kasvaneet ja paine leikkausmäärien lisäämiseen on kova.

Laihdutusleikkausten terveydellisestä tehosta ja kustannustehokkuudesta on olemassa lukuisia kansainvälisiä tutkimuksia, mutta niitä ei tunneta vielä terveydenhuollon päättäjien keskuudessa riittävän laajasti. LIME pyrkii vaikuttamaan mielipidejohtajien ja terveydenhuollon hoitoketjusta vastaavien keskuudessa niin, että saavutetaan konsensus lihavuusleikkausten roolista lihavuusepidemian hoidossa. Ratkaistavia asioita ovat mm. Käypä hoito -suositus, Hoitotakuu ja KELA-korvaus. Lihavuusleikkausten hoitoketju on saatava toimivammaksi ja perusterveydenhuollon lääkäreitä ja terveydenhoitajia on koulutettavanykyistä tehokkaammin vaikeasti ja sairaalloisesti lihavien potilaiden tunnistamiseen ja riittävän aikaiseen hoitoon ohjaamiseen.

LiMen näkemyksen mukaan lihavuusongelma ei kuitenkaan ratkea pelkästään lihavuusleikkauksia lisäämällä, sillä leikkaushoito on tarkoitettu ainoastaan vaikean ja sairaalloisen lihavuuden hoitoon. Lihavuuden ehkäisyyn olisi kehitettävä Karjala-projektin kaltainen kansallinen ohjelma, jonka kehittämiseen tarvitaan eri alan asiantuntijoiden osaamista. On keskusteltava vakavasti myös poliittisista keinoista vaikuttaa suomalaisten ruokailutottumusten ohjaamiseen terveellisempään suuntaan esim. keventämällä terveellisten elintarvikkeiden verotusta.